Mitä tapahtuisi, jos lapset suunnittelisivat maailman uusiksi?

Viime postauksessa arvioimme suomalaista luovuutta ja pohdimme muun muassa sitä, kuinka designajattelu ja luovuus ovat yksilökohtainen asennekysymys. Lisäksi, tulimme siihen johtopäätökseen, että pelkkä designajattelu ei ole yksin riittävä saamaan aikaa muutosliikettä vaan aina tarvitaan myös designtekemistä. Tämän kesän viimeisessä postauksessa päätimme pureutua aiheeseen vielä hieman syvemmin ja valottaa, mitä hyvin keskeistä designajattelussa aikuiset voisivat oppia lapsilta.

Kävimme jututtamassa yhtä yritysmaailman luovuuden asiantuntijaa ja kasvuyrittäjyyden professoria Peter Kellyä Aalto yliopiston Aalto Ventures Programista. Kellyllä on pitkä kokemus työskentelystä niin isojen korporaatioiden ja start-up-yrittäjien kuin lasten ja nuorten ja aikuisten parissa ympäri maailmaa. Pääsimme keskustelemaan hänen kanssaan muun muassa siitä, miten luovuus todellisuudessa syntyy, onko yritysmaailmassa luovuusvaje ja mikä merkitys designilla on lähtökohtaisesti yritysmaailman sekä koulutuksen näkökulmasta.

Uudet ideat vaativat lapsenmielisyyttä

Innovointi on ratkaisujen kehittämistä ja luovuus esteetöntä ideointia. Designissa on lähtökohtaisesti tärkeää ymmärtää sekä innovoinnin että luovuuden merkitys hyvässä tasapainossa. Lapset ovat luovuutta vaativissa tehtävissä usein erityisen kyvykkäitä. He näkevät paljon erilaisia mahdollisuuksia ympärillään jatkuvasti ja ovat avoimia. Kun heille annetaan ratkaistavaksi jokin ongelma tai vaikka vain kasa erilaisia materiaaleja työstettäväksi, he saavat ideoita. Monet näistä ideoista voivat usein kuulostaa aikuisen korvaan maailman älyttömimmältä, mutta lapsen perspektiivistä ne ovat täysin järkeenkäypiä.

Kellyn näkemyksestä aikuiset sen sijaan vaikuttavat olevan loistavia innovoimaan eli toteuttamaan ratkaisuja, mutta usein kömpelöitä olemaan luovia. Monet palavat halusta tehdä nopeita päätöksiä ja rynnätä lopputulemiin ottamatta perusteellisesti selvää todellisista mahdollisuuksista laajakatseisella ideoinnilla. Järkeillään, että eri mahdollisuuksien kartoituksen sijaan eteenpäin vievä voima on maaliviivan saavuttaminen. Tämä on tänä päivänä todellisuus myös monella työpaikalla, joissa usein isompi rikos on omata liian villejä ideoita kuin ajatella liian tavanomaisesti. Lapsenmielisyyttä kun harvemmin työpaikoilla tuetaan, vaikkakin se olisi tärkeää nimenomaan luovuudessa.

Tähän epäkohtaan Kelly uskoo syyn löytyvään ’tarkoituksellisen leikkimisen’ niukkuudesta tai sen täydestä poissaolosta toimistoissa ja työympäristöissä. Kun koulutuksen myötä konservatiivinen ajattelu astuu väistämättä lapsen ajatusmaailmaan, lapsenmielisyys kapenee ja aikuismainen käytännöllisyys vahvistuu. Kaiken lisäksi, luovuutta saatetaan myös aliarvioida ajattelemalla sen tapahtuvan itsestään ilman ulkopuolisia ärsykkeitä. Voidaan jopa uskoa, että luovuus on ominaisuus tai tiettyyn henkilötyyppiin sidottu persoonallisuuskysymys, jonka perusteella graafikko tai visualisti on luova; insinööri tai talousjohtaja sen sijaan ei. Kellyn näkemyksestä tämä on kuitenkin harhakuva, sillä luovuus on itse asiassa hyvin paljon kovaa työtä ja paljon epäonnistuneiden ideoiden uudelleentyöstöä ja kokeilua; oli kyseessä sitten vaatesuunnittelu, lasinpuhallus, laivanmoottorin suunnitteluprosessi, uuden webbisivuston kokoonpano tai vaikka sote-uudistus. Luovuuden tulisikin korostua juuri ideoinnin alkuvaiheessa, jossa sen tarkoitus on olla kevytmielistä, huoletonta ja hauskaa ajattelutyötä. Tässä inspiroivilla ympäristöillä ja ’tarkoituksellisilla leikkipaikoilla’, on luovuudessa merkittävä rooli.

Todellisuus ei kuitenkaan voi koostua pelkästä puhtaasta leikistä, miksi myös luovuudella on oltava selkeä hyötytarkoitus. Kellyn mukaan suunnittelijatkaan eivät aina välttämättä ole tietoisia siitä, milloin leikkiminen tulisi lopettaa ja siirtyä eteenpäin tekemään päätöksiä. Tästä syystä myös pragmaattisia ajattelijoita tarvitaan kertomaan, kun on aika muuttaa ajatukset konkreettisiksi tuotteiksi ja palveluiksi ja tehdä niiden eteen päätöksiä. Pelkkien ideoidenkaan pyörittely ei saa aikaan tuotoksia. Näiden kahden näkökulman yhteen saattamiseen tarvitaankin designajattelijoita, joilla on valmiudet toimia ja kommunikoida sekä idearikkaina inspiroijina että käytännönläheisinä toteuttajina.

Todellisten läpimurtojen syntymiseen tarvitaan kasvupaikka, jossa innovoijien on mahdollista leikkiä. Tähän tarvitaan riittävän lapsenmielisiä henkilöitä, jotka ohjaavat leikkimisprosessia sekä tietävät milloin pitää tehdä päätöksiä. Jos halutaan luoda jotakin vaikuttavaa, tarvitaan designajattelijoita, jotka kykenevät toimimaan molemmista näkökulmista.”

Tulisiko luovuutta korostaa opetuksessa enemmän?

”Kyllä, kokeilullinen elementti opetuksessa tulisi istuttaa jo varhain tuomaan makua opetussuunnitelmaan tavalla, joka ei kuitenkaan tuhoa rutiinia. Luovuuden elementin korostamisessa designilla on erittäin suuri merkitys sekä potentiaali, sillä design on juurikin leikkimielistä kokeilua ja ideointia.”

Me KiDDo:ssa olemme päässeet testaamaan tätä väittämää järjestetyissä workshopeissamme viimeisen vuoden aikana. Viimeisimpänä KiDDo Challengessa kesäkuussa, jossa päästimme lapset ratkaisemaan todellisia globaaleja ongelmia muun muassa piippurassin, muovailuvahan ja vaahtopaperin avulla. Lopputuloksena oli ennennäkemättömiä ja innovatiivisia näkemyksiä siitä, miten mereen päätyneestä muovijätteestä päästäisiin eroon.

Lapset ovat parhaita ideoijia ratkaisemaan isojakin ongelmia, jos heille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Kellyn näkemyksestä aikuisilla on hyvin järkeenkäyvät ja toimivat työkalut, mutta todellinen potentiaali luoda ja suunnitella löytyy itseasiassa lasten vielä turmelemattomasta tavasta ajatella. Emme voisi olla enempää asiasta samaa mieltä. Toisin kuin aikuiset, lapset sekä lapsenmieliset eivät omaa vielä ennakkokäsityksiä ja pelkoja, jotka ovat suurimmat luovuuden byrokraatit ja ilonpilaajat.

”Siinä on paljon aikuisilla opittavaa lapsilta.”

Jos isoja kysymyksiä ei opita pitämään liian suurina jo nuorena, mikään ongelma ei koskaan tunnu ylitsepääsemättömältä ja saa aikaan näläntunnetta ryhtyä kehittämään uudenlaisia vaihtoehtoja. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos lasten uskomattomista ideoista ja keksinnöistä maailman suurimpiin ongelmiin aikuiset järkevillä keinoillaan jalostaisivat oikeasti käyttökelpoisia ja toimivia ratkaisuja? Sen sijaan, että lapsille istutettaisiin jo alunalkujaan tylsän todellisuuden asettamat rajat, aikuinen miettisi miten uuden sukupolven oivallukset voitaisiin todellisuudessa toteuttaa. Joskus vastaus suurimpiin ongelmiin voi olla hyvinkin yksinkertainen.

-Ida

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *